Pienten lasten vanhemmat tuntevat ilmiön: lelu, joka oli lokakuussa ehdoton toive, makaa joulukuussa laatikon pohjalla, ja lapsi on jo siirtynyt seuraavaan kehitysvaiheeseen. Lelujen vaihtopiirit ja leluvuokraamot ovat perheille keino saada vaihtelua ja ikätasoon sopivia leluja ostamatta jatkuvasti uutta. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten vaihtopiiri toimii, milloin vuokraus kannattaa ja mihin turvallisuusasioihin kannattaa kiinnittää huomiota.
Miten vaihtopiiri ja leluvuokraamo eroavat toisistaan
Vaihtopiiri on perheiden välinen sopimus. Muutama tuttu perhe kierrättää leluja keskenään, yleensä sovitun aikataulun mukaan, esimerkiksi 4-8 viikon välein. Rahaa ei liiku, ja lelut palaavat lopulta omistajilleen tai jäävät kiertoon yhteisellä päätöksellä.
Leluvuokraamo on palvelu. Perhe maksaa kuukausimaksun, tyypillisesti 20-45 € kuussa, ja saa laatikollisen leluja, joita vaihdetaan tietyin väliajoin. Osa palveluista toimii postitse, osa noutopisteiden kautta. Vuokraamo vastaa lelujen pesusta, kunnon tarkastuksesta ja puuttuvien osien korvaamisesta.
Kolmas, usein unohdettu vaihtoehto on kirjasto. Monet suomalaiset kunnankirjastot lainaavat lautapelejä, ja osassa lainattavana on myös leikkivälineitä ja opetusleluja. Pitkän talven aikana, kun sisäleikit vievät suuren osan päivästä, kirjaston pelihylly on käytännössä ilmainen vaihtopiiri.
Lelujen vaihtopiirin perustaminen askel askeleelta
Hyvin toimiva vaihtopiiri ei synny itsestään. Kokenut järjestäjä aloittaa pienestä: 3-5 perhettä, joiden lapset ovat suunnilleen samanikäisiä, toimii paremmin kuin kymmenen perheen ryhmä, jossa on vauvoja ja alakoululaisia sekaisin.
Toimiva runko vaihtopiirille:
- Sovi ikäryhmä, esimerkiksi taaperot 1-3 v tai esikouluikäiset 3-6 v.
- Päätä kiertoväli ja vaihtopaikka, esimerkiksi kuukauden ensimmäinen lauantai jonkun pihalla tai perhekahvilassa.
- Laadi yhteinen lista leluista ja niiden osien määrästä – valokuva riittää.
- Sovi etukäteen, mitä tapahtuu rikkoutuneelle tai kadonneelle lelulle.
- Pidä omat lempilelut ja unikaverit kierron ulkopuolella.
Osalistan merkitys korostuu palapeleissä, Duplo-setissä ja lautapeleissä. Kun 24-palainen palapeli palaa 22 palan kanssa, pieni sotku muuttuu helposti kitkaksi perheiden välillä. Muovipussi ja tussilla kirjoitettu palamäärä kannessa ratkaisevat suurimman osan ongelmista.
Viimeinen kohta on tärkeämpi kuin moni arvaa. Taaperolle pehmolelu tai tietty leikkiauto voi olla turvaesine, eikä sen lähteminen toiseen kotiin ole hänelle leikkiä. Kiertoon kuuluvat lelut kannattaa valita yhdessä lapsen kanssa, ei hänen poissa ollessaan.
Milloin leluvuokraamo on järkevä valinta
Vuokraus toimii parhaiten leluissa, joita käytetään intensiivisesti mutta lyhyen aikaa. Vauvan aktiviteettikeskus, kävelyä tukeva työnnettävä lelu tai suuri BRIO-junarata ovat hyviä esimerkkejä. Uutena tällainen lelu maksaa helposti 60-150 €, ja käyttöaika voi jäädä 3-6 kuukauteen.
Vuokraus on myös hyvä tapa testata. Jos isovanhemmat harkitsevat joululahjaksi kallista rakennussarjaa tai Montessori-tyyppistä kiipeilykolmiota, kuukauden vuokrajakso kertoo, kiinnostaako lelu lasta oikeasti. Lahja ostetaan vasta, kun innostus on nähty käytännössä.
Vuokraus ei kannata kaikessa. Purulelut, kylpylelut ja tutit kuuluvat vain yhdelle lapselle hygieniasyistä. Myös pienistä osista koostuvat sarjat, kuten pienet Lego-palikat tai helmiaskartelu, ovat huonoja vuokralelulle, koska osia katoaa väistämättä ja korvausmaksut syövät säästön.
Pohjois-Suomessa ja haja-asutusalueilla postitse toimiva vuokrapalvelu voi olla ainoa käytännöllinen vaihtoehto. Pääkaupunkiseudulla, Tampereella tai Turussa vaihtopiirin perustaminen naapuruston kanssa on usein helpompaa ja ilmaista.
Myytti: käytetty lelu on aina vaarallisempi kuin uusi
Moni vanhempi epäröi vaihtopiiriä, koska käytetty lelu tuntuu epävarmalta. Todellisuus on monisyisempi. Laadukas, CE-merkitty puulelu tai BRIO-junarata kestää vuosikymmeniä, ja sen turvallisuus on usein parempi kuin halvan, tuntemattoman merkin uutuuslelun, jonka materiaaleista ei ole tietoa.
Vanhuus sinänsä ei ole ongelma, mutta ikä tuo omat riskinsä. Pehmeät muovilelut, jotka on valmistettu ennen 2000-luvun puoliväliä, voivat sisältää ftalaatteja, joiden käyttöä EU myöhemmin rajoitti. Lisäksi vanha lelu ei välttämättä täytä nykyistä EN 71 -standardia. Ammattilainen katsoo ensin merkinnät ja valmistusajan, sitten kunnon: irtoavat silmät pehmolelussa, haljenneet muoviosat ja paljastuneet paristokotelot ovat merkkejä siitä, että lelu poistetaan kierrosta.
Tukesin ylläpitämää vaarallisten tuotteiden listaa kannattaa vilkaista, jos vaihtoon on tulossa tunnetun merkin lelu. Takaisinvedetty tuote voi kiertää perheiden välillä vuosia ilman, että kukaan tietää asiasta. Tarkemmat ohjeet käytetyn lelun arviointiin löytyvät artikkelista käytettyjen lelujen kierrätyksestä ja kunnon arvioinnista.
Yleisimmät virheet vaihtopiireissä ja vuokrauksessa
Pesu jää sopimatta. Yksi perhe pesee lelut huolellisesti, toinen ei lainkaan. Yhteinen käytäntö kannattaa sopia heti alussa: kovat muovilelut pestään astianpesuaineella, kangaslelut koneessa 40-60 asteessa ja puulelut pyyhitään kostealla liinalla, koska ne eivät kestä liottamista. Erityisesti vauvojen ja taaperoiden leluissa hygienia ratkaisee, ja siihen on omat ohjeensa artikkelissa vauvan ja taaperon lelujen pesusta ja huollosta.
Ikäsuositus unohtuu. Vaihtopiirissä, jossa on sisaruksia, isommalle lapselle tarkoitettu lelu päätyy helposti kotiin, jossa on alle 3-vuotias. Merkintä ”ei alle 36 kk ikäisille” tarkoittaa tukehtumisvaaraa, ei kehitystasoa.
Kiertoon laitetaan huonoja leluja. Vaihtopiiri ei ole kaatopaikka. Jos jokainen perhe tuo halvimmat ja rikkinäisimmät lelunsa, innostus loppuu kahdessa kuukaudessa. Kestävät, hyvin tehdyt lelut ovat vaihtopiirin selkäranka – miten ne tunnistaa, kerrotaan artikkelissa kestävän lelun laatumerkeistä.
UKK
Kuinka usein leluja kannattaa vaihtaa?
Alle 3-vuotiaiden kanssa 3-4 viikon kierto toimii hyvin, koska kiinnostus vaihtuu nopeasti. Esikouluikäisillä ja alakoululaisilla 6-8 viikkoa on usein parempi, sillä rakentelu, lautapelit ja mielikuvitusleikit vaativat aikaa kehittyäkseen.
Kuka vastaa, jos vaihtopiirin lelu rikkoutuu?
Vaihtopiireissä yleisin käytäntö on, että normaali kuluminen hyväksytään, mutta selvästi huolimattomuudesta johtuva rikkoutuminen korvataan uudella tai vastaavalla lelulla. Säännöt kannattaa kirjata lyhyesti ylös ennen ensimmäistä vaihtoa.
Säästääkö leluvuokraamo oikeasti rahaa?
Säästö syntyy, jos vuokrattavat lelut olisivat muuten olleet kalliita ja lyhytikäisiä. Jos perhe ostaa pääasiassa 10-20 euron leluja ja käyttää niitä vuosia, 30 euron kuukausimaksu tulee kalliimmaksi kuin ostaminen.
Näin pääset alkuun
Helpoin ensimmäinen askel on kartoittaa oman kodin lelut: mitkä ovat jääneet käyttämättä viimeisen kolmen kuukauden aikana. Ne ovat valmis pohja vaihtopiirille. Seuraavaksi kannattaa kysyä päiväkodin, perhekerhon tai naapuruston 2-3 perheeltä, kiinnostaisiko kokeilu.
Vuokraamo sopii erityisesti kalliisiin ja lyhytikäisiin leluihin sekä lahjojen testaamiseen. Vaihtopiiri taas toimii parhaiten, kun lapset ovat samanikäisiä ja vanhemmilla on yhteinen käsitys pesusta ja korvauksista. Kummassakin tapauksessa pätee sama sääntö: kiertoon kelpaa vain lelu, jonka antaisi mielellään omalle lapselle.